Poljin Syötteeltä kolmessa päivässä Pyhä-Luoston kansallispuistoon. Päivämatkat olivat 70-90km, mikä on erittäin hyvä merkki aikataulun kannalta. Oletin alkumatkan menevän huomattavasti hitaammin jalkojen ollessa vielä talvikohmeessa. Tämä tarkoittaa jatkossa lisää mahdollisuuksia lepopäiviin.

Hirsiniemen laavulta Livojärven rannalla. 

Auringonlasku tarjosi mahtavia värejä, mutten mäntymetsältä löytänyt millään hyvää kuvauspaikkaa.

Posion matkailuneuvonta sijaitsee Pentik-mäellä.

Ei taideta olla enää Kansasissa, Toto.

Koska en reissatessa yleensä suunnittele tai ota asioista ennalta selvää, en tiennyt Pyhätunturista juuri mitään ennen saapumistani. Kemijärvellä pakkasin parin vuorokauden eväät mukaani, koska luulin seuraavan kaupan olevan vasta Sodankylässä.

Pyhältä löytyikin K-market - sekä ravintoloita, kahviloita, hotelleja ja kaikkea mitä laskettelukeskuksiin yleensä liittyy. Sports Bar oli vielä auki, vaikka saavuin myöhään. Hieman omituinen yllätys eräkokemuksia hakevalle, mutta toki väärät odotukset olivat omaa syytäni.

En myöskään meinannut löytää tietä pois hiihtokylästä itse kansallispuistoon. Ainakaan omiin silmiini ei osunut toivottuja tienviittoja. Seilasin puoli tuntia edestakaisin sateesta läpimärkänä ja pahantuulisena, ennen kuin pääsin oikealle polulle.

Itse kansallispuisto näytti varsin kauniilta. Pyhätunturi on jo rakkakivineen "oikean" tunturin näköinen - laella ei juuri puita kasva. Ikivanha metsä on täynnä keloja, ja Mauri-myrskyn jäljet ovat edelleen nähtävissä kaatuneina puina kymmeniä vuosia myöhemmin. Isokuru on nimensä mukaisesti Suomen suurin kuru, syvyyttä on jopa 220 metriä. Näihin maisemiin täytyy joskus ehdottomasti tulla patikoimaan koko 45 kilometrin Pyhä-Luoston kesäreitti.

Tein tulet ja kuivasin vaatteet Isokurun kodalla. Sateinen ja harmaa keli haittasi valokuvausta.

Comment