Pohjois-Karjalainen nuotiotoveri kysyi oranssien liekkien valaisemassa iltahämärässä yksin matkustamisen haasteista. Kun on "ihekseen" luonnossa, joskus kaukana avusta itsensä varassa, saattaa aikuisellekin miehelle syntyä erinäisiä pelkoja. Kuinka käsittelen näitä tunteita?

Ei pelkoa voi eikä kannatakaan käsitellä niin, että siitä pääsisi eroon. Se pitää vain kokea. Pelko on hyvä tunne. Se tarkoittaa, että on elossa. Että tekee jotain uutta, jotain mitä kaikki eivät ehkä uskalla. Asioita voi tehdä pelosta huolimatta, tai jopa sen tuntemisen vuoksi.

Ihminen, jonka suurin päämäärä on turvallisuudentunne, ei tee uusia asioita, ei antaudu seikkailulle. Tyytyy vain elämään samaa rutiinia päivästä toiseen. Onko tällöin oikeasti elossa? Eikä päämäärä ole edes saavutettavissa. Turvallisuus on harhaa elämässä, jossa kaikki lopulta kohtaavat sairastumisen ja kuoleman.

Joskus täytyy olla luonnon tai kohtalon armoilla. Näin oppii tietämään paikkansa maailmassa.

5 Comments