Etelä-Konneveden kansallispuisto on perustettu viime vuonna. Teiden, polkujen, opasteiden ynnä muiden asioiden rakentaminen tai parantaminen on alkanut vasta keväällä, joten puiston kehitystyö on vielä alkuvaiheessa. Päävetonaula lienee itse Konnevedellä melominen tai soutaminen. Tietä pitkin pääsee vain yhdelle laavulle Rautalammen puolelta, joten suuntasin sinne. (En suosittele Törmälästä kääntyvää tietä tai varsinkaan parkkipaikalta lähtevää polkua retkipyörälle.)

Laavulla oli tulistelemassa Järvenpäästä kotoisin oleva erittäin mukava pariskunta, joka oli myös tutustumassa eri kansallispuistoihin. Aikaa heillä oli hieman vähemmän kuin minulla, mutta matkasuunnitelma oli paras mahdollinen: päättivät vasta aamulla mihin sinä päivänä menisivät. Olivat melko sissivarustuksella liikkeellä, koska pitivät telttaa turhakkeena. Pelkät makuupussit riittivät hyttysistä riippumatta.

Vuori-Kalajan laavu oli kauniilla paikalla korpilammen äärellä.

Siinä ilta sitten menikin rattoisasti - retkeilystä, valokuvauksesta ja mistä milloinkin jutellessa. Sain hyviä vinkkejä tuleviin kansallispuistoihin ja kipattiinpa siinä pari kuksallista punaviiniäkin.

Oletin ettei puistossa olisi juuri kävijöitä syrjäisen sijainnin, uutuuden ja puuttuvien maantiekylttien takia. Aamulla osoittautui, että oletin taas kerran väärin. Kuuroisesta säästä huolimatta nuotiopaikalla kävi noin kymmenen eri päiväretkiryhmää muutaman tunnin aikana.

Vaikka ilta olikin hauska, en ihastunut tähän paikkaan. Ehkä pitäisi odottaa uusien reittien avaamista. Tai luultavammin tulla pitkälle melontaretkelle. Mutta näin alkuvaiheessa Etelä-Konnevedellä ei ymmärrettävästi tunnu olevan paljoa tarjottavaa.

4 Comments