Seuraa tärkeä tiedote autoilijoille.

Monet autolla vastaan ajavat ovat niin innoissaan retkipyöräilijän näkemisestä, että morjestavat tai näyttävät peukkua silkkaa ystävällisyyttään. Kyllä te tiedätte keitä te olette, ja arvostan elettä kovasti. Olette hienoja ihmisiä.

Jotkut ovat kuitenkin joutuneet pettymään, koska pyöräilijä ei ole vastannut tervehdykseen. Pyydän anteeksi - ainakaan minä en tee sitä tarkoituksella. Syy on tässä: Tuulilasin läpi ei näe yhtään mitään. Valtaosan ajasta se heijastaa pelkkää taivasta, eikä auton sisään näe kuin aivan viime hetkellä, jos silloinkaan. Tästä syystä yritän yleensä olla vilkuilematta kuskin suuntaan. Morjestaja pettyy vähemmän, jos en näytä tekevän katsekontaktia.

Ai sie oot se pyöräilijä joka ei viimeks reakoinu!

Ainoastaan kun aurinko paistaa matalalta suoraan takaani ja valaisee auton sisäosan, näen helposti lasin läpi. Näissä harvinaisissa olosuhteissa seuraan enemmän vastaantulevien tekemisiä. Tällöin hymyt ja heilutukset ovat niin herkässä, että varovaisen arvion mukaan olen polkiessa menettänyt satojatuhansia tervehdyksiä ja tsemppauksia sen hiton tuulilasin takia.

Älkää siis pahastuko, rakkaat ystävät, vaikka ette saisikaan vastausta. Tai jos haluatte varmistaa parhaan tuloksen, töötätkää ensin ja kurottakaa käsi sitten ulos sivuikkunasta. Tämän huomaan kyllä. Näky myös piristää joka kerta, vaikka missä ylämäessä tai räntäsateessa.

3 Comments