Pyhä-Häkin kansallispuisto koostuu jylhästä aarniometsästä, pitkoksilla ylitettävistä suo-osuuksista, sekä tummavetisistä järvistä ja lammista. Alue on pieni ja soveltuu lähinnä päiväretkiin. Karttaan mahtuu silti kaksi nähtävyyttäkin: "iso puu" ja "vanha iso puu".

Vanhahko keskikokoinen puu.

Saavuin myöhään illalla, kuten aina. Parkkipaikalla ollut kyltti kielsi yllättäen leiriytymisen puistossa. Ei hätää - kaikkihan tietävät hakea huonojen uutisten edessä toisen mielipiteen. Katsoin Metsähallituksen luontoon.fi -sivulta: Tilapäinen leiriytyminen sallittu. Hienoa, eipä minulla olisi aikaakaan jäädä pysyvästi.

Koko seuraavan päivän satoi vettä, joten vietin Kotajärven taukopaikalla ylimääräisen lepopäivän. Olipa onni, että sain tällä kertaa teltan sijasta odotella parempaa keliä mukavassa grillikatoksessa. Sadetta povattiin niin jatkuvaksi, että katsoin ensimmäistä kertaa tarpeelliseksi kuivata pyykit tulen ääressä, jotta ehtisivät kuivua seuraavaan käyttökertaan mennessä.

Pyhä-Häkki muistutti hyvin paljon Seitsemistä. Sekä luonto että puistorakennelmat polkuja ja keittokatosta myöten näyttivät samalta kuin kotipuistossani. Seitsemiseen eli blogin päätepysäkkiin oli suorinta tietä alle 200km, mutta minun reitilläni oli välissä vielä 20 muuta kansallispuistoa.

Huh. On tässä vielä tekemistä - noin laskettuna. Oikein hiki tulee, kun ajattelee.

1 Comment