Aina välillä joku kysyy, mistä olen keksinyt pyöräilyn. Syy harrastuksen aloittamiselle oli isoisäni. Eläkkeelle jäätyään hän osti fillarin ja teki muutaman päivän tai parin viikon pyöräretkiä teltan kanssa. Me ipanat sitten kuuntelimme korvat pyöreinä hauskoja tarinoita näiltä matkoilta. Papan tarinat olivat aina huvittavia. Muistan ajatelleeni silloin, että olisipa upeaa joskus itsekin kokeilla tuolla tavalla reissaamista.

Ajatus tosin unohtui pitkäksi aikaa, kunnes viimeisen kerran isoisän kanssa jutellessani hän suositteli minulle uutta harrastusta: "Alappa poika pyöräilemään." Lupasi vanhan fillarinsa perintönä. Ehkä hän näki minusta, että en selviä yhtä vanhaksi, ellen ala liikkumaan. 

Ensimmäinen aikuisiän pyörämatkani alkoi neljä vuotta sitten hakiessani perintöpyörän isoisän mökiltä Kauhavalta (jossa vietin nyt yhden yön - siksi näitä muistelen). Silloin jaksoin vain 45km Seinäjoelle asti, mistä piti hotelliyön jälkeenkin ontua jo bussiin Ikaalisiin. Kunto on todellakin kasvanut muutamassa vuodessa.

Pyörän vaihdoin pari kesää sitten mukavammaksi, mutta harrastus jäi. Niin antoisia reissuja olen päässyt tekemään, että papan kehotus taitaa olla parhaita neuvoja, mitä olen koskaan saanut.

Comment