Forssa-Somero -tien varrella sijaitseva Torronsuon kansallispuisto oli ensimmäinen (ja luullakseni ainoa), jossa leiriytyminen on yksiselitteisesti kielletty. Tämä tiesi hankaluuksia päätavoitteelleni, joka oli kaikissa puistoissa yöpyminen. Toisaalta enhän minä leiriytynyt Saaristomerelläkään, vaan kuvasin tähtiä koko yön. Päätin siis tehdä samoin Torronsuolla.

Pitkospuulenkin tehtyäni kuvauspaikaksi valikoitui automaattisesti 17-metrinen Kiljamon lintutorni. Osittain maisemien takia, mutta se on samalla puiston ainoa vaihtoehto levähdyspaikaksi.

Vielä jonakin päivänä kaikki tämä on edelleen suota.

Yötä vastaanottamaan.

Osan yöstä oli seuranani toinen valokuvaaja. Nuori mies oli melko huonosti varustautunut: ilman vettä, eväitä, otsalamppua tai lämpimiä vaatteita. Oli kiivennyt ylös revontulien toivossa. Kyllä liekit näkyivät pohjoishorisontissa, mutta niin kaukana ja himmeänä, etten yrittänyt kuvata. Sen sijaan asetuin tornin lattialle katsomaan yllä kaartavaa Linnunrataa.

Tähtitaivas rauhoittaa ja antaa perspektiiviä. Minulla oli vielä illalla ollut joku mieltä askarruttava huolenaihe, mutta galaksimme kiekkoa katsellessa ongelma unohtui mitättömänä. Makasin vain ja nautin olostani. Ei ollut kiire minnekään. Paljain silmin näkyvä Andromedan galaksi näytti nyökkäävän hyväksyvästi. Välillä tähdenlento piirsi viivan taivaalle. En toivonut mitään - minulla oli jo kaikki tarpeellinen.

Olin ilmeisesti torkahtanut, koska havahduin unesta muutaman tunnin kuluttua saman valokuvaajan tömistellessä takaisin torniin. Oli jo valoisaa, juuri ennen auringonnousua. Tällä kertaa miehen kuvauskohteena oli aamu-usva. Kaveri oli lähtiessään sanonut hakevansa kotoa sopivammat varusteet, mutta olikohan eksynyt matkalla, koska edelleen mukana ei näyttänyt olevan eväitä tai lämmintä. Ei edes takkia. Sitkeätä tekoa - itse tärisin kylmästä kaikki vaatteet, pipo ja hanskat päällä viltin alla.

8 Comments