Käyskentelin verkkaisesti Liesjärven ja Kyynäräjärven erottavalla kapealla harjulla. Kumarruin välillä ottamaan kuvaa jostakin mielenkiintoisesta yksityiskohdasta. Tikka nakutti herkkupalaa suuren männyn rungosta. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Julistin tämän mielessäni sään puolesta kesän kauneimmaksi päiväksi.

Talutin pyörää hieman eteenpäin seuraavan puun kylkeen ja jatkoin kuvien etsimistä. Hyvin asettuneeseen käpyyn lankesi valo latvojen välistä. Kameran suljin raksahti. Viereisessä puussa rapisi jokin - käännyin katsomaan. Minua tutki vakavan näköinen nuori orava. Näytti tämän kevään pennulta. Pienokainen säksätti varoitusääniä. Otin kurrestakin kuvan ja poistuin kohteliaasti.

Kävin Liesjärven kansallispuistossa telttailemassa kaksi kertaa jo viime vuonna, joten tiesin minne mennä. Peukalolammen laavu olisi ollut melko helposti pyörän saavutettavissa, mutta Savilahti mukavampi paikka leiriytyä. Puskin kuormaani hitaasti kilometrin pituista polkua juurien ja kivien yli. Torronsuolta oli ollut niin lyhyt matka, että vaihteeksi iltatoimiin oli runsaasti aikaa.

Savilahdella odotti melkoinen joulu. Kaksi Helsingin pelastuslaitoksen miestä eläkeiän molemmin puolin oli hyvin varustetulla kanoottiretkellä. Valtavan teltan lähellä kohisi matkasauna! Sain heti kutsun löylyihin. Kuuntelin tarinoita Liesjärvellä retkeilystä kymmenien vuosien takaa, lähes ennen syntymääni.

Saunomisen ja uimisen jälkeen vieraanvaraiset ystävykset kutsuivat minut vielä herkulliselle iltapalalle. Nuotion ääressä jutellessa meni myöhään yöhön, kunnes iltamyssyt tekivät tehtävänsä. Näin hienojen ihmisten tapaaminen ja yhteinen illanvietto luonnon helmassa on aina retken kohokohtia.

Kaiken muun kestityksen lisäksi löysin vielä päivällä leiriä purkaessani miesten jättämän lahjan - pienen kokoontaitettavan kuksan jota olin kehunut illalla. Löytö sai minut hymyilemään pitkään. Ei voi kuin ihailla tällaista ystävällisyyttä ja anteliaisuutta. Yritän elää esimerkin mukaisesti.

Ennen lähtöä kävin vielä Korteniemen perinnetilalla, jossa eletään 1900-luvun alkua. Kotieläimiä tepastelee pihassa ja ruista viljellään perinteisin menetelmin. Jännä ajatella, kuinka paljon tyypillinen eläminen on muuttunut vaivaisen sadan vuoden aikana. Tilan naiset olivat niin kauniisti hymyileviä ja hehkuvan iloisia, että teki itsekin mieli jäädä talkoihin. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.

Taas jäi kansallispuistosta hyvä mieli ja kauniita muistoja. Kyllä Suomen kesässä vaan on upeaa matkustaa.

5 Comments