Muistatteko vielä sen Etelä-Konnevedellä tapaamani pariskunnan? Mies tuntee Nuuksion läpikotaisin - on tainnut viettää pelkästään siellä enemmän öitä kuin itse olen telttaillut koko elämäni aikana. Hän lupasi tulla minulle oppaaksi näyttämään paikkoja. Nuuksiossa kun on kaksi puolta - se helppokulkuinen osa johon menee bussilasteittain turisteja, sekä syrjempi osuus jossa voi oikeasti olla omassa rauhassa. Minä sain nähdä molemmat.

Ensimmäisen yön telttailin Saarilammella kansallispuiston länsiosassa. Se ei vielä ole massojen vierailemaa aluetta, mutta telttaseurueita löytyi tavallista enemmän koulujen alkamisesta huolimatta. Paikka oli kiva, paitsi lammesta oli hankala löytää kunnon uimapaikkaa. Lähinnä pysähdyin nukkumaan.

Puiston halki menee valtakunnallinen pyörätie (Reitti 2000), jonka kävin testaamassa. Pääosin hiekkatie oli vielä melko poljettavaa raskaalla kuormalla, mutta Haukkalammen ja Kattilan välinen pätkä oli niin huonokuntoinen, että ilman paksuja renkaita kannattaa kiertää Kattilantietä pitkin. Nuuksion alue on yllättäen myös yksi mäkisimmistä mitä muistan koko kesänä pyöräilleeni, joten jyrkkiin nousuihin on syytä varautua henkisesti.

Haukkalammen ja Mustalammen alue on se eniten vierailtu puoli. Ihmisiä tosiaan oli runsaasti ja kirjavasti liikkeellä viikonpäivästä ja metsäpalovaroituksesta huolimatta. Maisemat olivat kauniit, mutta (kuten jo tiedätte) itse nautin luonnossa liikkuessa mieluiten hiljaisuudesta. Jatkoin itäpuolelle, jonne olin saanut ajo-ohjeet.

Oppaani vei minut patikkaretkelle Nuuksion korpilampien täplittämiin metsämaisemiin. Kyllä puistosta tosiaan voi löytää rauhallisia paikkoja, jos uskaltautuu kinttupoluille tai niiden ulkopuolelle. Aivan koskematonta ei ollut kauempanakaan - yhden apinalauman jättämät roskat siivosimme päätä pudistellen. Mitäköhän törkynsä luontoon jättävien ihmisten päässä oikein liikkuu? Myöhemmin leiriydyimme loistavalle paikalle kallioisen järven rannalle. Muita yöpyjiä ei ilmaantunut.

Seuraavana päivänä kävin vielä luontokeskus Haltiassa juomassa kahvia ja juttelemassa Metsähallituksen edustajan kanssa retkestäni. Tutustuin myös näyttelyyn, jossa oli selvästi panostettu visuaalisuuteen ja teknologiaan tyypillisten kolmea kieltä puhuvien infotaulujen sijasta.

Nuuksio oli lopulta positiivinen yllätys. Monet ihmiset olivat pelotelleet puiston olevan pääkaupunkilaisten turistirysä, mutta kyllä se on ihan oikea kansallispuisto ja luontokohde. Varsinkin jos valitsee hieman kapeampia polkuja.

Comment