Lauhanvuoren kansallispuisto on aivan edellisen Kauhanevan naapurissa, 30km:n päässä. Siitä huolimatta pääsin lauantai-iltana perille vasta illalla, ja pystytin ruokailun jälkeen telttaa hämärässä. Mihin ihmeeseen kaikki aika oikein menee?

Okei, iltapalan kanssa vierähti tovi. Mutta silti.

Ehkä kaikkein yleisin tapa käydä kansallispuistoissa on lapsiperheen makkaranpaistoretki. Minäkin sain poikkeuksellisesti nauttia tästä perinteestä, koska veljeni tuli seurueineen vierailulle Ikaalisista. Päivä meni lähinnä eväitä herkutellessa. 8-vuotias veljentyttö hoiti lettujen paiston ammattitaidolla, sekä viihdykettä ja leikkiohjelmaa tapansa mukaan. Olipa mukava nähdä perhettäkin pitkästä aikaa.

Lauhanvuori onkin sopiva kohde juuri tällaiseen retkeilyyn. Spitaalijärven keittokatokseen ja viereiselle nuotiopaikalle mahtuu monta seuruetta kokkaamaan ja syömään. Hyvä sinänsä, koska kävijöitä myös riitti. Puiston polut ovat helppokulkuisia ja lyhyitä. Spitaalijärven lisäksi taukopaikkoja on muuallakin, mikäli kaipaa hiljaisempia paikkoja. Minä jäin lepäämään toiseksikin yöksi.

Aamulla grillikatos oli vielä autio.

800m pitkä pirunpelto, eli muinaisrantakivikko. Nimi on heppo ymmärtää. Näky lienee askarruttanut entisaikojen ihmisiä.

Mustikanpoimijoita oli liikkeellä, mutta marjat kuulemma vielä hieman raakoja.

2 Comments