Olen minä ennenkin ängennyt fillarini kanssa paikkoihin, joissa polkupyöriä ei ole aiemmin juuri nähty. Silti Selkämerellä oli ennätysmäärä "onko tässä nyt mitään järkeä?" -hetkiä.

Ensinnäkin, Selkämeren kansallispuisto on 160km pitkä jono merta Merikarvian, Porin, Rauman ja Uudenkaupungin edustoilla. Siihen ei ehdi tutustua parissa päivässä, vaikka olisi minkälainen vene alla. Saati sitten ilman venettä. Joka tapauksessa päätavoite oli puiston alueella nukkuminen. Päätin ottaa vesibussin Raumalta Kuuskajaskarin saarelle yhdeksi yöksi.

Lautta oli joku erikoisvuoro saarella olevaan teatterinäytökseen. Tämä oli huono uutinen. Ensiksi, koska saarella oli teatteri. (En taaskaan tiennyt kohteesta ennalta mitään, paitsi että siellä oli lupa telttailla. Vasta matkalla kyselin kipparilta, minkälaiseen paikkaan olin menossa.)

Toiseksi, lähes kaikki kymmenet muut asiakkaat vesibussissa olivat pukeutuneet teatteria varten. Lienee tarpeetonta sanoa, että minä en ollut laittautunut yhtä hienoksi. Olin viimeksi ajanut partani viikkoa aiemmin, enkä ollut varma olinko esimerkiksi katsonut sinä päivänä vielä peiliin. Nojailin pyörään ja yritin turhaan näyttää fiksulta.

Muiden suunnatessa perillä kahvilan kautta näytökseen, minä kompuroin etsimään telttapaikkaa. Entiseltä kasarmisaarelta löytyi sentään muutaman sadan metrin pituinen tie. Poljin siinä sitten edestakaisin teltan ja grillikatoksen välillä, yrittäen turhaan näyttää määrätietoiselta.

Telttailu kielletty. Tai muuten.

Kukaan ei edes kysynyt, miksi olin raahannut pyörän saareen. Kukaan ei itse asiassa kysynyt yhtään mitään. Yleensä ajoneuvoni näyttää raskaine laukkuineen tarpeeksi erikoiselta, että ihmiset tulevat utelemaan kaikenlaista. Vesibussissa näky oli ilmeisesti ylittänyt outouden asteikolla jonkun kynnyksen, jonka jälkeen uteliaisuus vaihtuu turvallisen välimatkan säilyttämiseksi.

Aamulla sentään juttelin yhden ihmisen kanssa. Ystävällinen mies ilmoitti iloisesti, etten teknisesti ottaen edes ollut kansallispuistossa. Kuuskajaskari liitettäisiin "ihan näinä päivinä", mutta virallistamista kai odotettiin vielä.

Paluumatkalla yritin muistella, miksi olin yleensä ottanut kaikki viisi meripuistoa mukaan projektiini. Sain miettiä rauhassa - kukaan ei taaskaan tullut kysymään mitään.

Comment