Niin. Mikään ei kestä ikuisesti. Tämäkin matka on nyt ohi, joten on aika päättää myös blogini.

Pyöräilin lopulta 103 päivää ja 5250 kilometriä. Yövyin kaikissa kansallispuistoissa, eli kesän päämäärä täyttyi. Tämähän ei vielä alussa ollut ollenkaan varmaa. Lähtiessä en tiennyt, riittääkö aika tai kuntoni tavoitteeseen. Myös matkalla epäilyn hetkiä oli runsaasti aivan viimeisiin viikkoihin asti. Lopulta kaikki kuitenkin meni hyvin ja ylitin itseni selviämällä kunnialla maaliin asti.

Vaikka maali ei tietenkään ollut projektin tärkein osuus, vaan itse matka. Näin Suomen luonnon koko kirjon, sumuisista soista myllertäviin merenrantoihin ja hämyisistä aarnimetsistä jylhiin tunturijonoihin. Koin kaiken Lapin keskiyön auringon ja lounassaariston valosaasteettoman tähtitaivaan väliltä. Näin paikkoja, joita en olisi edes uskonut Suomessa olevan sekä maisemia ja fiiliksiä, joiden selittämiseen sanani ja kuvani ovat riittämättömiä. Vau, mikä reissu.

Alkuperäiseen reittiin tuli paljon pieniä muutoksia, mutta järjestys piti suurin piirtein paikkansa.

Tapasin myös lukemattoman määrän ihmisiä, joille tulen aina olemaan kiitollisuudenvelassa. Joka ainoa päivä sain jutella ainakin yhden uuden ystävällisen ja iloisen tuttavuuden kanssa. Varsinkin kansallispuistoissa ja nuotioiden äärellä tuntuu, että ihmiset ovat parhaimmillaan. Usein myös vastaanotin juotavaa, ruokaa, neuvoja tai muuta apua vastaan tulleilta kauniilta sieluilta. Valtava kiitos kaikille heille olemassaolostaan ja elämänasenteestaan.

Erityiskiitos Metsähallituksen avulle ja vieraanvaraisuudelle - luontokeskuksissa oli poikkeuksetta aivan mahtavalla asenteella palvelevia ja auttavia ihmisiä, välillä erikoistenkin kysymysten edessä. Ja tietysti suurkiitokset myös teille blogin seuraajille, kommentoijille ja netissä tai tien päällä kannustaneille ihanille ihmisille. Annoitte matkaajalle kerta toisensa jälkeen hyvän mielen. En olisi tehnyt tätä ilman teitä.

On siis esiripun aika. Tätä kirjoittaessa istun jo junassa matkalla kohti Inaria ja uusia haasteita. Siirryn pohjoiseen opiskelemaan videokuvausta sekä metsästämään talvella revontulia toden teolla. Pyöräilyn suhteen suunnittelen ja pohjustan jo maailmanympärimatkaa, vaikka ensin on paljon opittavaa kuvaamisen ja kirjoittamisen suhteen, sekä suuri määrä muuta valmistelua.

Mutta senkin retken teen vielä. Koska unelmat täytyy toteuttaa. Ehkä siis tapaamme vielä, mutta siihen asti: kiitos ja kuulemiin.

15 Comments