Kaikki viisi meripuistoa ovat nyt siis takana, vaihtelevin tuloksin. Perämeri, Tammisaari ja varsinkin Saaristomeri olivat loistavia paikkoja ja kokemuksia. Selkämeri ei oikein onnistunut, ja Suomenlahti meni tosiaan lähinnä univelkoja maksaessa, vaikka Crusoen leikkiminen hauskaa olikin. Merimatkojen säätäminen ennalta on ollut välillä hankalaa, joten on todella helpottavaa tietää edessä olevan lähinnä asvalttia ja hiekkatietä.

Takana on siis jo kolme kuukautta pyöräilyä. Huh, on tämä hullua. 4500km tuli täyteen juuri ennen Itäistä Suomenlahtea. Mutta nyt on edessä enää viisi kansallispuistoa (Repoveden jälkeen) eli loppusuora! Alkaa näyttää siltä, että minä tosiaan saan vietyä projektin maaliin asti. Näen ihan oikeasti kaikki kansallispuistot tällä reissulla. Ei olisi minusta uskonut.

Mikä voisi enää mennä pieleen?

Tulevaisuus avautuu selkeän varmana.

Lähtiessä oli vielä kevät, nyt lehdet jo kellastuvat.

4 Comments